Nyt on perjantai! Eikä mitään suunnitelmia. Vielä hetki sitten me oltaisiin yhdessä mietitty, ehkä käperrytty sohvalle kattomaan leffaa tai lähdetty ulos... Ikinä ei ollut tekemisen puutetta. 

Tänään kaipaan sua enemmän ku pitkään aikaan.

Vois vaan lähteä baariin, nollata kaikki ja olla hetken onnellinen ilman sua. Näin kävi alkuviikosta, ja itseasiassa vituttaa kun morkkiksen pelossa lähdinkin hartwallilta kotia kohti. Se pieni aamuinen katumus/vitutus ei olisi ollut mitään verrattuna siihen mitä mä olisin hyötynyt. 

Sanat "mä olen vapaa" on pyörinyt mun mielessä nää viikot. Ne ei vaan tuo mitään lohtua. Tuntuu silti aika surkealta, että mä, en ole edes parikymppinen ja silti luulin muutama vuosi sitten, että mä olen löytänyt sen ainoan ja oikean, ihanan unelmieni prinssin. Typerä tyttö. 

Äh, ei kai mulla enää muuta tänään. Jatkan siis yksin kiukuttelua. (ah, pms, kiitos kun piristät päivääni!)