Heipähei.

Tän vuoden ensimmäinen päivitys, oonko ollu laiskalla päällä vai häh? No, täällä mä taas olen. Kenelle mä mahdan tätä hehkuttaa hah... :D

Onnellisuuden illuusio, hassu asia josta puhuinkin viime päivityksessäni, on poksahtanut rikki.

Niin lujaa ettei voi tajuta. Mutta sieltä alta ei löytynytkään kurjuutta, säälittävyyttä, itkua, angstia, särkyneitä sydämiä tai unettomia öitä. Alta paljastui elämästään (melkein) nauttiva VAPAA SINKKUTYTTÖ! Mä en oo koskaan tuntenut itteeni näin vapaaksi. Kyllä mä kaipaan häntä, välillä on päiviä joita en voisi edes sietää, oksettaa kun on niin ikävä enkä haluaisi olla edes olemassa. Ne menee ohi. Niitä on yhä harvemmin, mulla on rakkaita ystäviä, ne kyllä pitää mua pystyssä kun jalat ei kanna. Anyways, nyt on tosiaan parempia päiviä, mä jaksan jopa melkeen käydä kouluakin. :D en nyt sentään, ei kannata liikaa innostua. Motivaatio hukassa ja ala ei todellakaan ole mua varten. Kämppähaku edelleen päällä ja töitäkin kun vielä sais niin saisin taas elämästä jotain irti. 

Huomenna juhlitaan. \o/ Cya!